Parisuhde on suhde, josta voimme omilla valinnoillamme tehdä joko voimavaran tai helvetin. Kuitenkin, niin usein näemme ongelman vain toisen teoissa ja valinnoissa. Milloin viimeksi pohdit sitä, miltä joku tekosi tai käyttäytymisesi saattoi näyttää tai tuntua toisen silmissä? Ja mitä siitä seurasi? Oliko ongelma sen jälkeen kumppanisi reagointi tekoosi vai sinun toimintasi?

 

Sanotaan, että parisuhde on ihmisen vaikein suhde – mutta vaikein onkin suhde itseemme. Se, miten tunnemme itsemme ja ymmärrämme motiivimme, tarpeemme, unelmamme, ominaisuutemme – luo pohjan sille, miten toimimme muiden kanssa. Ihmissuhde on aina ensisijaisesti suhde itseen. Jo Sokrates – vuorovaikutuksen mestari – omaksui muinoin työnsä ohjenuoraksi Delfoin temppelin mietelauseen ”Tunne itsesi!”. Tähän hän kehotti ihmisiä ja painotti, että jokaisen tulisi ottaa oma vastuunsa siitä, miten elämäänsä elää yhdessä muiden kanssa.

 

No, mihin kaikkeen tuo itsensä tunteminen sitten parisuhteessa vaikuttaa? Vain esimerkkinä.. 

 

  • kun tunnen itseni hyvät puolet ja vahvuudet – arvostan itseäni aidosti ja näin osaan nähdä vahvuuksia helposti myös toisessa ja arvostaa häntä.
  • kun tunnen itseni ikävämmät puolet – ymmärrän, etten minä eikä kukaan muukaan ole täydellinen – en siis odota sitä puolisoltanikaan. Epätäydellisyys on paitsi luonnonlaki, myös kiinnostavaa.
  • kun minulla on hyvä ja realistinen käsitys itsestäni ja arvostan itseäni riittävästi – minua ei kaada ajoittaiset riidat, erimielisyydet ja vastoinkäymiset ihmissuhteissani.
  • kun tunnistan tarpeeni ja odotukseni parisuhteessa ja minulla on myös rohkeutta kertoa niistä toiselle – olen paljon tyytyväisempi suhteeseemme, koska usein ”sitä saa mitä tilaa”.
  • näin minulla on kykyä myös kuunnella ja huomioida toisen tarpeet ja odotukset – pystyn siis ”palvelemaan” ja huomioimaan toista terveellä tavalla.
  • kun tunnen omat hyvinvointini peruspilarit niin hyvin, että haluan huomioida ne elämässäni – voin hyvin, olen parasta seuraa parisuhteessa ja hyvinvointini heijastuu suhteeseemme monella tapaa.
  • näin minulla on kykyä arvostaa myös puolisoni tarpeita omaan tilaan ja hyvinvointiin. 

 

Listaa voisi jatkaa pitkällekin. Tämä kuitenkin jo kertoo, miten perustava taito suhteelle on oman itsensä ymmärrys ja arvostus. Bruce Fisher, yksi aikamme merkittävimpiä parisuhdepsykologejamme, kiteytti tämän hienosti (1981): ”Monien ihmisten pitää oppia uudestaan, kuinka rakastaa, voidakseen rakastaa kypsemmin. Kykysi rakastaa muita on tiiviisti yhteydessä kykyysi rakastaa itseäsi. Itsensä rakastaminen ei ole itsekästä eikä omahyväistä. Itse asiassa se on henkisesti tervein asia, minkä voit oppia. On useita askeleita, joita voit ottaa oppiaksesi rakastamaan itseäsi enemmän.” 

 

Meillä kaikilla on myös oma ”rakkauden kielemme”, jonka tunnistaminen ja esille tuominen on kukoistavan suhteen kannata tärkeää. Gary Chapman on kiteyttänyt klassisessa kirjassaan ”The 5 love languages ” (1992) nämä viisi kieltä, jolla rakkautta osoitetaan toiselle. Tiedätkö, mitkä ovat sinulle tärkeitä, mitkä taas puolisollesi? Miten osoitat rakkauttasi niin, että kumppanisi ymmärtää sen? Usein osoitamme rakkauttamme niillä keinoin, jotka ovat itsellemme tärkeitä eikä toinen niitä välttämättä ymmärrä.  Tästä lisää jatkossa. 

 

 

Sanna  Puhakka